torstai 9. maaliskuuta 2017

Paluu 80-luvun Barbieleikkeihin.


Tyttömme on alkanut kiinnostumaan Barbeilla leikkimisestä ja sehän lämmittää tämän äidin sydäntä isosti. Omassa lapsuudessani juurikin Barbiet olivat minulle niitä kaikkein rakkaimpia leluja ja leikin niiden kanssa melkein yläasteikäiseksi asti. Nykyäänhän lapset lopettavat leikit jo paljon ennen yläasteelle menoa, mikä on todella sääli.

Omassa lapsuudessani asiat olivat kuitenkin toisin ja muistelen omia leikkejäni lämmöllä. Koska meillä on alkanut tämä Barbie-aikakausi, ajattelin tuoda teille näytille vähän omia Barbie-muistojani. Eli kaikki te, jotka olette myös 80-luvulla leikkineet Barbileikkinne, nyt on luvassa kunnon nostalgiafestit! Ja koska tätä matskua on nyt niin valtavasti, jaan nämä Barbie-postaukseni ainakin kahteen osaan. Eli eka osa tulee tänään ja toinen mahdollisesti jo ensi viikolla.

Kuvassa näkyy kolme Barbie Journalia eli lehteä missä kerrottiin sillä hetkellä myynnissä olevista Barbietuotteista ja tottakai tulevista uutuuksista. Muistan, että näitä lehtisiä oli pikkukaupungimme ainoassa lelukaupassa ja aina kun uusi lehti ilmestyi, se piti hakea. Omistin kohtuullisen monta Barbia, mutta silti haaveilin aina uutuuksista, jotka olivat tulossa myyntiin. 1980-luvulla Barbiet olivat todella glamöörejä ja ne edustivat vahvasti sen ajan naiskuvaa; businessnaisia, jotka kävivät ylellisissä juhlissa tai sitten prinsessamaisia naisia, jotka asuivat kartanoissa ja elivät lähestulkoon kuninkaallista elämää. Omissa leikeissä barbini olivat aina jotain menestyviä liikenaisia, jotka kävivät laskettelureissuilla Ranskassa ja opiskelivat tohtorintutkintoa hienoissa yliopistoissa. Minulla on kaikkein lämpimimmät leikkimuistot lapsuudenystävästäni Laurasta, kenen kanssa leikkimme monien vuosien ajan hauskoja Barbie-leikkejä. Muistan miten paljon nauroimme ja miten hauskoja juonenkäänteitä Barbieleikeissämme oli. Monesti niihin leikkeihin otettiin mukaan juonia sekä hahmoja sen ajan suosituista tv-sarjoista kuten Okalinnut, Taitelijan Tytär, Dynastia, Dallas, Paluu Eedeniin jne.



Ehdottomasti rakkaimmat Barbieni olivat Lemmikki-Barbie (ylemmässä kuvassa) ja Tahiti-Barbie. Lemmikki oli syntymäpäivälahja äidiltäni kun täytin 10 vuotta vuonna 1986. Barbie oli niin kaunis ja sillä oli aivan ihana muhkeahihainen puku. Lemmikki-Barbie oli kalliimpi ja eksklusiivisempi nukke kuin Tahiti-Barbie. Edullisemman ja kalliimman Barbien saattoi erottaa käsien asennosta. Kallimmalla Barbiella oli kädet muotoiltu 90 asteen kulmaan kun taas edullisemmalla versiolla kädet tököttivät suorina.


Ja tässä minun Lemmikki-Barbieni ja Tahiti-Barbieni. Kummallakin alkaa olemaan ikää yli 30 vuotta. Tulen siis suvusta missä kukaan ei ikinä heitä mitään pois ja siitä olen kyllä onnellinen tässä kohtaa. Kaikki Barbieni ja niiden lukuisat tavarat ovat siis kaikki tallessa. Jotain yksittäisiä pieniä juttuja on kadonnut, kuten kenkiä, koruja ja sen sellaista, mutta muuten kaikki ovat hyvässä tallessa.

Annoin nämä nuket nyt tytöllemme leikkiin, vaikka hän onkin vielä aika pieni. Mietin ensin, että olisin antanut nämä hänelle vasta kun hän on kouluikäinen, mutta sitten aloin ajattelemaan, että koska hän on nyt näistä innostunut, nyt on näiden aika. Leikkiä vartenhan nämä on tehty ja hänen leikkinsä on niin kaunista ja nättiä etten pelkää ollenkaan vanhojen aarteideni puolesta.






Näistä nukeista näkee miten hyvää huolta olen niistä aikoinani pitänyt. Ne olivat minulle niin rakkaat ja ovat sitä edelleen. Näitä nukkeja nyt katsellessani tuli mieleeni niin paljon ihania muistoja lapsuudesta, että välillä piti pyyhkiä silmäkulmia nenäliinalla.

Muistan miten uppouduin Barbie-leikkeihin koulun jälkeen melkein päivittäin. Minulla oli huoneessani ruskea-valkoinen iso kirjahylly, jonka alimpiin kaappeihin olin rakentanut Barbeilleni huoneiston. Siellä oli olkkari, makkari, kylppäri ja keittiö. Suurin osa huonekaluista ja muistakin Barbien tarvikkeista olivat itse tuunattuja ja ne olivat siksi juuri kaikkein parhaimpia. Muistan kun halusin sen ajan muodin mukaisesti vesisängyn Barbeille ja äidin kanssa tehtiin yhdessä sellainen. Vanha kenkälaatikko leikattiin sopivaksi sängynrungoksi ja sitten täytettiin pakastepussi vedellä, joka ajoi vesitäytteisen patjan virkaa. Se teipattiin tiiviiksi. Toinen pakastepussi päälle varmistamaan patjan kestävyyttä. Äiti ompeli siihen sänkyyn petivaatteet ja voi vitsit, että mä olin ylpeä siitä sängystä!

Kuuntelin aina mun valkoisesta Sonyn radiomankasta Barbieleikkien aikana Belinda Carlisea, Rick Astleytä, Top Gunin sooundtrackiä ja Fleetwood Macia. Nämä biisit vievät mut edelleenkin vahvasti siihen aikaan kun leikin omassa huoneessani uppouteena Barbien ihmeelliseen maailmaan.



Kesällä 1987 ollessani melkein 11-vuotias markkinoille tuli Ken, jolla oli harjattava tukka! Siihen asti Kenillä oli ollut muovinen patatukka, jota pystyi vain mielikuvitsharjailemaan. Suomeenhan nämä tukkakenit eli oikeasti Rokki-Kenit taisivat tulla vasta vuonna 1988, mutta minä sain omani jo ilmestymisvuonna -87. Isäni asuu Ruotsissa ja ollessani hänen luonaan kesälomalla sain muhkeahiuksinen Kenin. Oijoi sitä onnen määrää!






Tässä minun Kenini ovat, toinen on tuuheatukkainen ja toinen ei :D Kummatkin edelleen erinomaisessa kunnossa ja täysin leikkikelpoisia. Tyttöni totesi Rokki-Kenin kohdalla, että se on englantilainen. Kysyin, että miksi juuri englantilainen? Johon hän vastasi, että sillä on englantilaisen NAISEN tukka :D Mikä kyllä taitaa olla totta.




Muistan olleeni ekalla luokalla vuonna 1983 kun äitini osti  minulle Barbien koirat. Afgaaninvinttikoiraemon Beautyn ja hänen kaksi pentuaan, jotka ilmeisesti on tehty jonkun labradorin noutajan kanssa ulkonäöstä päätellen. Näiden koirien mukana tulleet tarvikkeet ovat valitettavasti kadonneet matkan varrella jonnekin, mutta onneksi koirat ovat tallella! Toisella pennulla on avaimenperästä tehty kaulapantakin kaulassa :D








Ja tämän ensimmäisen Barbie-postauksen loppuun kuvia niistä kaikista mitkä olisin halunnut, mutta en koskaan saanut. Persikka-Barbie harmittaa vieläkin kun en sitä koskaan saanut itselleni. Ystävälläni Marikalla oli tuo aivan ihana pimeässä loistava tähtisänky sekä suihkukeidas, johon sai laitettua oikeaa vettä. Niitäkin sain ihailla vain hänen luonaan, mutta omaksi en näitä juttuja koskaan saanut. Timantti-Barbiella oli mielestäni niin huikeat korut ja mekko, että olisin ehdottomasti senkin tahtonut itselleni, mutta äiti taisi lyödä jarrua kiinni, koska minulla kuitenkin oli useampi kalliimpi Barbie.


Ja ihan loppuun vielä kuva Daisystä! Muistaakos joku näitä nukkeja? Mulla oli kolme Daisya, kuvassa näkyvä ratsastaja-Daisy ja sen lisäksi Ballerina-Daisy ja yksi taisi olla ihan joku perus-Daisy? Näitä nukkeja ei enää taideta myydä missään?

Daisy oli Barbieta hieman pienemmän kokoinen nukke ja esim. vaatteita ei voinut käyttää ristiin. Omissa leikeissäni Daisyt olivat usein Barbien pikkusiskoja tai jotain serkkuja. Myöhemmin kun innostuin suuresti heppajutuista, Daisyt olivat heppaleikeissäni tallityttöjä ja taitavia esteratsastajia. Minulla oli Daisyn hevonenkin, joka on myös minulla tallessa edelleen.

Tätä postausta oli kuulkaa ihan tajuttoman kiva kirjoittaa ja enkä malta melkein odottaa seuraavan Barbie-postauksen julkaisua! Siinä on mukana huonekaluja ja vaatteita. Vaatteet ovat taattua 80-luvun tyyliä! Joten jos tämä aihe kiinnostelee yhtäänkään, muistakaahan pysyä kanavalla :)

Mitkä ovat sinun Barbie-muistosi?

10 kommenttia:

  1. Itsellänikin oli yksi barbie mutta tyttärelläni jo monta kaikkine lisätarvikkeineen. He leikkivät naapurin tytön kanssa niillä paljon. Ihana muistelokirjoitus! Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Ihana nostalgiapostaus jälleen, kiitos paljon! :) Nyt tuli voimakkaimpana muistona mieleen, että olisin tosi tosi paljon halunnut saada tuon Tähtiloiste-Barbien. Siitä pyöri muistaakseni huokailtavan upea tv-mainos.
    Meillä taisi olla enimmäkseen "feikki-barbeja", jotka eivät olleet niin kestäviä. Muutama aito oli. Äiti oli taitava ompelemaan niille vaatteita. :)

    VastaaPoista
  3. Minä olin aivan hulluna barbeihin ja tunnistan suurimman osan näistä kuvista! Barbeja oli kymmeniä samoin kuin kalusteita ja tarrojakin keräsin tarrakirjaan :D
    Harmi etten tiedä mihin koko kokoelma aikojen saatossa joutui.
    En malta odottaa jatkoa :)

    VastaaPoista
  4. Ihania muistoja :) Pitäisi käydä vanhempien varastoja tonkimassa ja katsomassa löytyvätkö omat barbieni vielä sieltä vai ehtivätkö ne jo vaihtaa omistajaa..

    VastaaPoista
  5. Ooooh... täällä toinen Barbie/Daisy -fani! Leikin näillä nukeilla 70-luvun lopusta 80-luvun puoliväliin, olen sen verran vanhempi. Ihania muistoja tuli noista kuvista :) Mullakin on tallessa muutama parhaiten säilynyt Barbie ja pari Daisyä (esim. espanjalainen Barbie oli viimeisin ja itsestäni kaunein), sekä vaatteita ja muita tarvikkeita. Ken-nukkea mulla ei ollut, mutta joku halpis-poikakaveri kuitenkin :D Mekin teimme aina itse kaikkia kalusteita ja myös vaatteita, se oli ihan parasta! Itselläni on kaksi jo kohta aikuista poikaa, joista vanhempi kyllä leikki minun Barbien poikakaverilla pienenä ja siirtyi sitten Action-maneihin, mutta muuten nukeilla ei ole leikkinyt kukaan minun jälkeeni. Katsotaan, raaskinko antaa niitä aikanaan lapsenlapsille leikkeihin... :)

    VastaaPoista
  6. Repesin totaalisesti tämän hopeeseen käärityn mr Trump.. Kenin kohdalla 😊 Komea on heltta herralla.

    VastaaPoista
  7. Vitsit noi Barbien vaatteet, ehtaa kasaria, melkoista blingblingiä housuissa. :D Ihania muistoja. <3 Mun parhaalla ystävällä oli tuo tähtiloistebarbie ja olin siitä vähän kateellinen. :D

    VastaaPoista
  8. Mahtava postaus! Mä muistan Persikka-Barbien.. mä niin olisin halunnut sen!! Kaverillani oli se ja sain välillä lainata sitä. Lapsena toivoin lahjaksi aitoja barbeja mutta sain vain jotain surkeita Cindy(?)-nukkeja. Olin onneni kukkuloilla kun ostin pitkään säästämilläni viikkorahoilla ihka oikean Barbien. En enää muista mikä sen nimi oli, mutta sillä oli maahan asti ylettyvät hiukset, uimapuku ja saronki. Ostin viikkorahoillani myös Barbie-lehteä. Siinä oli Barbie-aiheisia sarjakuvia ja muitakin juttuja. Ne lehdet ovat vielä tallella vanhempieni luona. Pitäisi joskus lukea niitä nostalgiasyistä. :) Muistan että yhden lehden välissä oli pimeässäloistava Rock Stars Barbie-tarra. :D

    VastaaPoista
  9. Minäkin muistan leikkineeni barbeilla vielä vähän isompanakin (n. 10-vuotiaana) ja koska minulla ei ollut juurikaan mitään oheisjuttuja barbeille, tyhjensin vaatekaapin (jossa oli henkarivaatteet) alahyllyn ja sinne rakensin aina barbeille kodin. Välillä olin hieman kateellinen kaverille, jolla oli hieno barbitalo barbiautoineen, mutta silti jostain syystä tykkäsin eniten leikkiä barbeilla itsekseni hieman vaatimattomammilla tavaroilla. Harmi, että omia barbeja ei ole enää ollut tallessa vuosikausiin! Ihana nostalgiapostaus kuitenkin! :)

    VastaaPoista
  10. Voi! Minäki leikin siskojeni kanssa tosi paljon barbeilla. Ne oli hyviä leikkejä ne.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)