maanantai 21. elokuuta 2017

18.8.2017


Viime perjantai alkoi aivan tavallisesti meidän perheessä. Mikke oli töissä, pikkuneiti oli hoidossa ja mulla oli siivouspäivä, kuten aina perjantaisin mulla on. Siivosinkin koko kodin kovalla pieteetillä ja sen päälle nautin iltapäiväkaffet. Laitoinpa alkavan viikonlopun kunniaksi kangasnaamionkin kasvoille ja föönasin suihkusta tultuani hiukset. Kokeilin laittaa hiukset osittain nutturasykerölle ja huuliin sipaisin huulipunaa, jonka olin saanut testattavakseni.

Mikke saapui iltapäivällä kotiin, söimme, juttelimme päivän kuulumiset ja päätimme käväistä vähän kaupoilla ennen kuin hakisimme neidin kotiin isovanhempien luota. Suuntasimme läntiseen Turkuun (eli Länkkäriin) ja piipahdimme pitkästä aikaa eräällä kirpparilla. Kirpputoria kiersi samoissa väliköissä meidän kanssamme eräs about ikäiseni nainen kahden teini-ikäisen tytön kanssa. Nainen puhui vähän väliä puhelimessa ja vaikutti todella järkyttyneeltä. Kuulin hänen sanoessaan tytöille "....se oli sitten vaan lähtenyt juoksemaan rautatien suuntaan..." Kiinnitin huomiota naisen hätääntyneeseen olemukseen ja siihen, että jotain on jollekin hänen tuntemalleen ihmiselle nyt tapahtunut. Mieleeni tuli ensimmäisenä, että kyse on ehkä jostain nuoresta henkilöstä, jolla on mahdollisesti jotain mielenterveysongelmia ja joka on nyt sekoillut jotain omiaan keskustassa. Tällainen mielikuva minulla syntyi siitä mitä sattumalta naisen puheista kuulin.

Lähdimme kirpparilta ja autoaan päästyämme puhelimeni alkoi piippaamaan whatsapp -viestejä. Vanhempainkerhon viestiketju täyttyi äitien viesteistä, joissa luki "ovathan kaikki teistä kunnossa? oottehan turvassa?" "Myllyssäkin puukotetaan vissiin ihmisiä"

Sydämeni jätti lyönnin välistä ja sain sanottua Mikkelle, että nyt on tapahtunut jotain kauheaa ja luin ääneen ketjun viestejä hänelle. Mikke oli hämmästyksestä yhtä sanaton kuin itsekin olin. Ajoimme Prismalle, sillä tarkoituksena oli mennä karkkiostoksille sinne. Klikkasin molempien iltapäivälehtien sivuille, mistä sitten selvisi mitä on meneillään. Turun keskustassa oli puukotettu useampaa ihmistä ja ainakin yksi oli jo siihen mennessä kuollut. Siihen hetkeen ei vaan löytynyt mitään sanoja. Tuli tunne, että näenkö mä painajaista.

Sanoin Mikkelle, että uskalletaanko me mennä kauppaan? Olimme parin kilsan päässä ydinkeskustasta ja ympärillämme pyöri ihan normaalilta näyttävä perjantai-iltapäivä. Päätimme mennä, vaikka kumpaakin meistä kylmäsi. Emme yhtään tienneet mikä tilanne todellisuudessa oli. Kaikki vain vaikutti olevan hyvin siellä päässä kaupunkia. Poliisin tiedotuksen mukaan keskustan aluetta tuli välttää ja me olimme nyt vähän matkan päässä sieltä. Teemmekö nyt oikein jos menemme kauppaan? Jääkö se meidän vimpaksi kauppareissuksi? Ollaanko me kohta väärässä paikassa, väärään aikaan? Näitä mieleni ehti miettimään kun suuntasimme kohti Prisman liukuovia.

Prisman ovella tuli vastaan pari vartijaa ja sisällä heitä oli enemmänkin. Ihmiset olivat jotenkin tosi vaisun oloisia ja kaikki katselivat olkansa taakse ympärilleen. Kaikki tuntuivat siltä, että se mitä kaupassa piti toimittaa, se piti tehdä äkkiä. Itselläni oli todella epämukava olo ja halusin myös äkkiä pois kaupasta. Halusin lapseni luo. Halusin pois julkiselta paikalta.

Saimme ostokset tehtyä ja lähdimme takaisin autolle. En ole koskaan ollut niin ahdistunut kaupassa ollessani kuin perjantaina olin. Mietin koko ajan iskeekö se puukottaja/puukottajat(?) tänne seuraavaksi? Mieleeni piirtyi uutiskuvat Lontoosta, Tukholmasta, Barcelonasta, Nizzasta, Pariisista....tunne ei ollut hyvä.


Autoon päästyämme avasin puhelimesta taas kaikki uutiskanavat ja luin ääneen Mikkelle mitä siellä sanottiin. Meidät molemmat valtasi kauhea epäusko, suru ja kiukkukin. Lukiessani silminnäkijöiden kertomaa, aloin itkemään. Niin silmitöntä väkivaltaa on hyvin vaikeaa ymmärtää millään muotoa. Olipa teon motiivit mitkä tahansa, en ymmärrä niitä. Mikään ei oikeuta tekemään tuollaista. Mietin niitä ihmisiä kenen elämä oli katkennut hetkessä siihen, että yksi ihminen oli päättänyt alkaa kylvämään tuhoa. Millä oikeudella hän on sen tehnyt?

Saimme tiedon, että tapahtumat olivat olleet ainoastaan keskustan alueella, mutta ilmeisesti kaikki Turun alueella olevat kauppakeskukset olivat poliisin vartioimia ja ilmeisesti niistä olivat ihmiset alkaneet poistua koteihinsa omaehtoisesti. Myllyssä tai missään muuallakaan ei ollut puukotettu ketään. Halusin itsekin päästä omaan kotiin turvaan, oman perheeni kanssa.

Isovanhempien luona leikki iloisesti 4-vuotias, joka ei onnekseen tiennyt iltapäivän tapahtumista mitään. Halasimme häntä lujaa. Tuntui helpottavalta saada oma lapsi syliin halattavaksi. Hän jatkoi leikkiään ja me seurasimme toisessa huoneessa poliisin tiedotustilaisuutta, jossa ei sinänsä selvinnyt mitään uutta. Kaikki oli jo lukenut lehdissä mitä asiasta voitiin tiedottaa.

Päässäni pyöri ajatuksia ristiin rastiin. Mietin, että tämä on se mitä olen pelännyt jo pitkään. Maailmalla tapahtuneet terroriteot ovat koskettaneet joka kerta ja kauhulla olen ajatellut milloin on Suomen vuoro. Nyt se sitten tuli. Elokuun 18.päivä vuonna 2017. Paikkana Suomen Turku. Tätä kirjoittaessani teot ovat luokiteltu terroristisiksi murhiksi ja niiden yrityksiksi. Mikäli tätä ei loppupeleissä jostain syystä tulla luokittelemaan terrorismiksi, miellän sen kuitenkin sellaiseksi. Se oli terroriteko toista ihmistä, ihmisyyttä, oikeudenmukaisuutta, elämää kohtaan. Vaikka motiiviin ei liittyisi mitään uskonnollis-poliittista ideologiaa, toisen ihmiseen kohdistuva hyökkäys on terroria.  Kun toiselta ihmiseltä riistää elämän silmittömällä väkivallalla, se on terroria. Mitä muutakaan se on? Onpa kyseessä terroristi tai muuten vaan mielipuoli, kummassakin tapauksessa teon motiivi tekijän puolelta on yhtä lailla järjetön. Pahuus on pahuutta, vaikka sen laittaisi mihin lokeroon tahansa.

Tämä koskettaa suunnattomasti siksikin, että tämä tapahtui Turussa. Minun rakkaassa kaupungissani, vaikka naapuripitäjässä asunkin. Turku on kuitenkin ollut aina kotiseutuani ja olen pari kertaa elämässäni ollut turkulainen. Suru on aivan pohjaton. Ja turvallisuuden tunne horjunut. Olipa teko mitä tahansa -terroria tai ei - äärimmäisen pelottavaa se on. Se loi pelkoa ja turvattomuutta. Mikään ei ole kuin ennen. Nyt on olemassa aika ennen ja jälkeen 18.8.2017.


Pelolle ei voi kuitenkaan antaa valtaa, vaikka tänä hetkenä se tuntuu haastavalta. Ehdin jo miettimään, että minne uskallan enää mennä. Minne uskallan lastani päästää. Miksi tämä maailma on nykyisellään näin järjetön ja mihin tämä kaikki vielä johtaa. Isoja kysymyksiä, joita varmasti pohtii moni muukin. Eniten pelkään päästää lastani tällaiseen maailmaan. Sanoin Mikkelle pe-iltana kotiin tultuamme, että miten voimme päästää kolmen vuoden päästä tyttömme kävelemään yksin kouluun? Miten voimme ikinä antaa hänen kulkea yhtään missään ilman meitä. Suojelunhalu omaa perhettä kohtaan paisuu näissä tilanteissa äärettömän suureksi. Tällä hetkellä tuntuu, että haluan pakata meidät kaikki johonkin turvalliseen paikkaan ja viettää loppuelämämme siellä, kaukana pahasta maailmasta ja näistä järjettömistä teoista.

Ajatukseni ovat myös kaikkien uhrien luona ja sydäntäni riipaisee erityisesti uutisissa ollut tieto pienen lapsen äidistä, joka oli joutunut puukottajan uhriksi. Se tuntuu äärimmäisen julmalta. Luonnottomalta. Huutavalta vääryydeltä. Suurin osa uhreista ovat todennäköisesti vanhempia ja jos eivät ole, he ovat jonkun lapsia joka tapauksessa. Heillä on läheisiä, perhettä, ystäviä, tuttavia. Tämä tragedia koskettaa ihmisiä hyvin laajalle. En pysty itkemättä ajattelemaan tätä asiaa.


Facebookin feedissä tuli viikonlopun aikana vastaan nyreitä tilapäivityksiä siitä, että ihmiset jakavat uutislinkkejä tapahtuneesta. Annetaan tekijälle sitä mitä hän toivoi -julkisuutta, feedissä sanottiin. Itse en asiaa ihan näin mustavalkoisesti näe. Ihmisillä on oikeus purkaa mieltään tästä koko maata järkyttäneestä tapahtumasta. Jokaisella on varmasti jotain sanottavaa tästä aiheesta, se on varmaa. Itse halusin kirjoittaa tästä siksi, että tämä liippasi minua läheltä koska tämä tapahtui Turussa, kotiseudullani. Ja koska kirjoittaminen on minulle tapa purkaa tuntojani. Tämä tapahtunut on aiheuttanut minussa ahdistusta, vaikka en keskustassa tapahtumien aikaan ollutkaan. Pelkkä tietoisuus siitä, että pienessä Suomessa ja vielä pienemmässä Turussa voi tapahtua tällaista, huolestuttaa ihan äärettömästi. Maailmassa ei ole paikkaa, joka olisi totaalisen turvassa näiltä hyökkäyksiltä. Ja se on se mikä tässä järkyttää.

Toivon myös, että mikäli tätä lukee joku toinenkin kuka ehkä pelkää, on ahdistunut tai että perjantain tapahtumat ovat muulla tavoin koskettaneet, voi vapaasti kommentoida ja keskustella aiheesta. Puhuminen auttaa aina. Ei näin suurta tragediaa voi jättää käsittelemättä ihan yksilötasollakaan.

Kaikesta huolimatta on pakko uskoa hyvään ja parempaan huomiseen. Jos antaudumme pelolle, silloin nämä mielipuolisten tekojen tekijät saavat sen mitä tavoittelevat, pelon ilmapiirin. Olen suunnattoman ylpeä siitä, että rohkeat ihmiset torilla lähtivät auttamaan hädässä olevia miettimättä enempää kuinka itselle mahdollisesti voi käydä. Se olivatko he suomalaisia, ulkomaalaisia, ketä tahansa, ei ole relevanttia. Ihminen kun auttaa ihmistä on se tärkein asia. Se kertoo äärettömästä hyvyydestä, lähimmäisen rakkaudesta ja ihmisyydestä. On lohduttavaa, että ihmisyys ei ole kadonnut vaikka sen olemassa oloa joskus ehkä näinä hetkinä kyseenalaistaakin helposti.


Tämän postauksen myötä toivotan kaikille rauhallista ja rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa.
Ollaan ihmisiä toisillemme. Hyvyys ja rakkaus voittavat aina.

Jatketaan huomenna taas Nonnulan omilla, tutuksi tulleilla aiheilla.
Kiitos, että luit tänne asti ❤

(Tämän postauksen kuvituksena on minun ottamia kuvia kauniista Turusta. Kuvat ovat otettu viime vuoden joulukuussa.)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Bette Box -arvonta!


Hei hei hei ihmiset!  Tänään kuulkaa on arvonnan aika. Ja eikä mikä tahansa arvonnan vaan Bette Box -arvonnan! Voittaja saa Bette Boxin peräti 3 kk:n ajan itselleen ilmaiseksi! Jos Boxin idea on jollekulle vielä tuntematon, niin kyseessä on siis kuukausittain ilmestyvä kosmetiikan yllätyslaatikko, jonka arvo on aina reilusti enemmän kuin mitä se tilaajalle maksaa (18,90 €).

Bette Box tunnettiin ennen Livboxina, mutta vaikka nimi on vaihtunut, idea on pysynyt samana. Boxi sisältää sekä myyntikokoisia tuotteita että näytteitä. Boxilla on aina jokin teema ja mukana tulee infolappu, missä kerrotaan jokaisesta boxissa olevasta tuotteesta.

Omat Bette Box -postaukseni: elokuu, heinäkuu, kesäkuu, toukokuu, huhtikuu ja maaliskuu

Kolmen (3) kuukauden Bette Boxit voit voittaa itsellesi noudattamalla näitä sääntöjä:

1. Olet blogini seuraaja (Google, Blogit.fi, Instagram, Bloglovin jne.)

2. Kommentoi alle s-postiosoitteen kera mitä odotat tulevalta syksyltä eniten. Voit osallistua myös lähettämällä viestin nonnula(at)gmail.com, viestikenttään teksti Bette Box.

3. Arvonta alkaa su 20.8.2017 klo 07.00 ja päättyy su 27.8.2017 klo 23.00. Tällä aika välillä tulleet sääntöjen mukaiset osallistumiskommentit pääsevät mukaan arvontaan. Osallistumisaikaa on siis viikko.

4. Palkinto on sponsoroitu ja se toimitetaan ainoastaan Suomeen.

5. Arvonta on voimassa myös blogini Facebook-sivuilla. Voit klikkailla siellä myös itsesi tykkääjäksi, jos et ole sitä vielä tehnyt :)

Onnea matkaan! :)

torstai 17. elokuuta 2017

Arki on palannut -mitäs kuuluu nyt?


Instaa seuraaville tämän postauksen kuvat ovatkin jo tuttuja. Kerron tänään vähän mitä tässä on nyt lomien jälkeen puuhattu ja kun arki on astunut taas taloon.

Koska kesää on vielä jäljellä, jäätelöä pitää syödä usein. Omaksi jätskisuosikeiksi tänä kesänä ovat nousseet Jättiksen Passion sekä Kaktus. Tässä kuvassa skoolataan perheen kesken jäätelötötteröillä, jotka nautimme isin ekan työpäivän jälkeen ansaitusti.


Päätin viime viikolla yllättää Mikken tiikerikakulla hänen tultuaan jääkiekkohommista kotiin. Kausi alkoi sielläkin puolella taas ja hänen vimpan lomailtansa kunniaksi hän pääsi niihin hommiin koko illaksi. Ajattelin, että kun hän saapuu kotiin, on kiva yllätys kun olen leiponut hänelle vähän hyväskää.

Noh, kuten kuvasta voitte ihan itse todeta, yllätys räjähti sitten näinkin kauniisti. Muistin jälleen kerran, että mulla ei ole toimivaa kakkuvuokaa. En tajua miksi en osta sellaista ja lopeta yrittämistä tällä paskalla vuoalla. Maku oli erinomainen ulkonäöstä huolimatta ja ajatushan tässä oli tärkein.


Hei viime viikolla juhlittiin myös meidän kromihäitä! 9 vuotta avioelämää takana ja tuntuu kuin siitä olisi vain hetki kun astelimme Tuomiokirkon ovista ulos riisisateeseen. Sanoinkin Mikkelle, että en voi tajuta meidän olleen kohta 10 vuotta naimisissa. Aika kuluu niin nopsaan kun on mukavaa. Ja auttaahan sekin asiaa kun on kiva kumppani käsikynkässä. Enpä kyllä tuota ihanaa partanaamaa mihinkään vaihtaisi. On meillä niin hyvä tiimi kasassa.


Meidän hääpäivän kunniaksi menimme iltasella meidän koko perheen rakkauspaikkaan eli Ruissaloon. Kuuvassa on taas lampaita ollut koko kesän ja olemme niille käyneet syöttämässä voikukanlehtiä useamman kerran. Meidän neiti rakastaa lampaita ja ihmekös tuo -me ollaan isi-ihmisen kanssa puhuneet jo vuosikausia, että jos meillä joskus on omaa pihaa, meille tulee sinne lammas aivan ehdottomasti.

Nytkin kävimme noukkimassa läheisen pellon läheisyydestä voikukan lehtiä ison pussillisen ja suuntasimme Kuuvaan. Lampaat varmaan jo tuntee meidät, koska ne lähtivät lähes samantien suunnistamaan aidan luo kun me saavuimme lehtipussiemme kanssa näköpiiriin.

Syöttöhommien jälkeen kävimme vielä käppäilemässä luontopolulla ja näimme muutaman isohkon kauriin. MC Koppakuoriainenkin tuli polulla vastaan ja meidän neiti nappasi sen rohkeasti kämmenelle tarkasteltavaksi. Hänestä tulee varmaan joskus biologi, aavistelisin. Rakkaus luontoon tuntuu olevan hänellä verissä.


Koska meillä on alkanut pyörähommat sujua niin kivasti, päätimme isi-ihmisen kanssa palkita tyttöä vähän. Pyöräilyn opettelu kun vaati aluksi (meiltä kaikilta) vähän itkua, raivoa ja epätoivoa. Sitten ykskaks neiti sai jujusta kiinni ja nythän pyöräillä pitäisi koko ajan. Isi ja neiti kävivät yhdessä eräänä päivänä Tigerissa ostoksilla ja mukaan tarttui napsuttavia, värikkäitä pinnapalloja sekä ihana pinkki turvaistuin nukelle. Nyt on mollamaija päässyt pyöräretkille mukaan.


No mutta sitten tuli viikonloppu ja tällainen tilanne. Mikke lähti viikonlopuksi viettämään poikien mökkireissua ja neiti meni isovanhemmille yökylään. Itse tapasin pitkästä aikaa rakasta ystävääni, jonka kanssa emme olleet nähneet moneen viikkoon. Istuimme vähän iltaa ja paransimme maailman siinä ohessa.

Mutta ennen kuin pääsimme ihan sinne asti, elämäni taisi lyhentyä sieltä loppupäästä muutaman vuoden, koska säikähdin niin armottoman paljon. Vietin kotona la-päivällä yksin aikaa ja suljin sateen alettua parvekelasimme. Jätin kuitenkin partsin oven auki, koska asunnossamme on aina näin kesäisin tosi kuuma. Kävin suihkussa ja puuhastelin kaikkea. Sade lakkasi ja ajattelin, että avaanpa lasit uudelleen, että ilma vähän vaihtuu. Järkytys tapahtui parvekkeen ovella kun näin siinä jököttävän tämän kuvassa olevan velociraptorin. Siis sisiliskohan tämä on, jos joku ei tunnistanut, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikka T-Rex.

Ehdin siinä muutamassa sekunnissa käymään läpi totaalisäikähdyksen, hämmenyksen sekä epäuskon. Miten tämä otus on päätynyt meidän partsille? Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja mulla on parvekelasit kiinni! Eipä tämä kaveri paljon kiljaisusta välittänyt vaan tuijotteli enemmänkin sen oloisena, että enkö aio kutsua häntä sisään. No en todellakaan aikonut! Mulla ei sinänsä ole mitään matelijakammoa, mutta pakko myöntää, että kyllähän nämä liskot nyt hieman minua puistattaa. Soitin siinä hätäpuhelua Mikkelle ja kerroin meidän parvekkeella olevan Jurassic Park -hässäkkä meneillään. Kuten arvata saattoi, Mikkeä hieman huvitti tämä tilanne. Miksi tällaisten juttujen pitää käydä silloin aina kun olen yksin kotona?

Lisko ei meinannut siirtyä oviaukosta mihinkään vaan öllötteli siinä koko pituudessaan kuin mikäkin herra ja hidalgo. Husuttelin sitä Mikken parveketossun avulla vähän syrjempään, että sain vedettyä oven kiinni. Ystäväni oli nimittäin tulossa koiransa kanssa tuota pikaa ja näin jo sieluni silmin miten hänen mäyräkoiransa alkaisi jahtaamaan tätä liskoa...

Ovi meni kiinni ja pysyi kiinni siihen asti kun Mikke saapui seuraavana päivänä kotiin. Seurasin liskon liikehdintää ikkunasta ja siellä se mennä taapersi pitkin partsin lattiaa kuin se olis ollut hänen omia maitaan. Kun Mikke saapui kotiin, liskoa ei enää näkynyt missään. Koitimme metsästää sitä yhdessä ja etsimme sitä koko parvekkeen alueelta, mutta ei sitä enää missään ollut. Veikkaan, että se on löytänyt jonkun läven mistä se on todnäk jatkanut kulkuaan alakerran parvekkeelle ja sieltä toivon mukaan takaisin luontoon. En halua ajatella, että se on nyt tunkenut itsensä johonkin meidän penkin sisään tai lattialautojen alle, koska siinä ei sitten hyvin käy sille ollenkaan. No mutta jäämme nyt seuraamaan tilannetta.


Tämä liskodisko sai pasmani niin sekaisin, että lähdimme ystäväni kanssa yksille Naantaliin. Käppäilimme kauniissa kesäkaupungissa hyvän tovin ja juttelimme kuulumisia. Sateelta emme välttyneet ja kastuimmekin ihan ansiokkaasti kun lähdimme takaisin autolle. Mitään suunnatonta ukkosmyräkkää ei näille leveyspiireille saapunut, mikä oli omalla kohdalla vähän pettymys. Rakastan ukkosta ja sellaista ei ole näkynyt meillä useampaan vuoteen. Ukkoset ovat aina jossain muualla kuin täällä. Tahdon salamointia ja jyrinää!



Niin se syksy sieltä vain tulee, ei voi mitään. Mutta elokuu on ehdottomasti kuitenkin vielä kesäkuukausi. Ilmat ovat tällä hetkellä aivan ihanat ja oikein harmittaa koululaisten puolesta kun joutuvat näillä auringonpaisteilla istumaan luokissa ja opiskelemaan. Saisi Suomikin siirtyä Euroopan malliin ja venyttää kevätlukukautta vaikka juhannukseen ja syyslukukauden aloitusta sinne syyskuun puoleen väliin.

Koska illat ovat hämärtymään päin, se tietää sitä, että tämä rouva kaivaa kynttiläkupit ja lyhdyt naftaliinista ja alkaa sytytellä kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Tämä(kin) vuodenaika on tosi ihana ja juuri tämän vuoksi.

Mutta sellainen mitä kuuluu -postaus! Ajattelin, että voisin kirjoitella meidän kuulumisia tänne blogin puolelle silleen säännöllisemmin, jos nämä teitä kiinnostavat? Miltä kuulostaa?

Nyt alkaa taas parin päivän tauko ja palaan asiaan jälleen sunnuntaina! Muistattehan, että blogi siirtyi uuteen postausrytmiin viime viikolla? Postauksia tulee siis jatkossa ma-to ja sunnuntaisin.

Kivaa alkavaa viikonloppua ja sunnuntaina taas tavataan!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Huokoset häivyttävä naamio.


Kättä ylös ketkä haaveilevat ihosta, jossa eivät ihohuokoset näkyisi niin selkeästi. Itse heilutan molempia käsiä ilmassa tämän kehoituksen kohdalla. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sen selkeämmin huokoseni näkyvät ja pitää sanoa etten tykkää siitä ollenkaan. Siksi olen aina hyvin halukas kokokeilemaan tuotteita, joilla huokoset saisi mahdollisimman näkymättömiksi.

Kesäkuussa kertoilin teille mustapäät eliminoivasta naamiosta ja tänään on vuorossa saman sarjan huokosnaamio. MayBeauty The Incredible Pore Mask lupaa poistaa ihosta talia, puhdistaa ihohuokoset ja sulkea ne. Naamion ansiosta iho alkaa voimaan paremmin ja tuntuu puhtaammalta.


Naamiot ovat pakattu yksittäispakkauksiin ettei avattu tuote kuivuisi. Yksittäispakattu, kertakäyttöinen naamioannos on tosi kätevä ottaa myös matkalle mukaan. Naamio on savipohjainen ja siinä on tosi miellyttävä, hieman kukkaismainen tuoksu.

Naamion voi levittää koko kasvoille tai halutessaan vain niihin kohtiin, jotka omasta mielestä kaipaa eniten hoitoa. Itse laitoin koko kasvoille ja hieroin naamion kunnolla erityisesti huokoskohtiin. Näin naamio pääsee syvälle huokosiin ja tekee taikansa siellä.

Yhdestä naamiopakkauksesta riittää erittäin hyvin koko kasvoille ja aikaan saa reilun kerroksen. Naamio on runsasta ja paksua, mutta se levittyy iholle kuitenkin helposti.


Naamion vaikutusaika on 15-30 minuuttia ja se kuivuu iholle melko kuivaksi. Tässä kuvassa naamio on ollut ihollani noin reilun 20 minuuttia ja kuten huomaatte se on alkanut halkeilla paikka paikoin. Naamio on tosi napakka iholla kuivuttuaan ja ilmehtiminen sen kanssa on vaikeaa. Minäkään en tuossa kuvassa hymyile, koska en pysty! :D

Naamio irtoaa kuitenkin vedellä hyvin eikä mitään suurta hankausta tarvita. Itse pyörittelin naamiota iholla veden kanssa, jotta huokoset tulivat tosi puhtaiksi. Tunne iholla naamion jälkeen on oikeasti ihan huikea.


Tässä before ja after -kuva. Ero on silmin nähtävä, vai mitä? Ihon väri on myös parempi ja iho tuntui välittömästi pehmeämmältä ja kiinteämmältä. Toki mikään naamio ei saa pysyvää muutosta aikaan, niin että huokoset lakkaisivat näkymästä kokonaan mutta säännöllisesti käytettynä huokoset pysyvät varmasti puhtaampina ja ovat huomaamattomammat.

Tämä naamio on ehdottomasti 5/5! Lukijani saavat koodilla nonnupore -30 % alennusta The Incredible Pore Mask -naamioista. Tästä linkistä pääset suoraan tilaamaan naamiot itsellesi. Valittavana on 8, 16, 24 ja 32 kappaleen pakkaukset. Toimituskulut ovat ilmaiset.

Tässä vielä naamion INCI:
Kaolin, Water, Glycerin, Dipropylene glycol, Bentonite, Prunus armeniaca(Apricot) kernel oil, Camellia japonica seed oil, Caprylic/Capric Triglyceride, Cetearyl alcohol, Glyceryl stearate, PEG-100 stearate, Polysorbate 60, Butylene glycol, Propylene glycol, Nelumbium speciosum flower extract, Iris versicolor extract, Gnaphalium leontopodium flower extract, Jasminum officinale (Jasmine) flower extract, Lilium candidum flower extract, Rosa centifolia flower extract, Freesia refracta extract, Sodium hyaluronate, Betaine, Aloe barbadensis leaf juice, Soluble collagen, Tremella fuciformis (Mushroom) extract, Butylene glycol, 1,2-Hexanediol, Sorbitan sesquioleate, DMDM Hydantoin, Perfume, Tocopheryl acetate, Disodium EDTA.


Oma ihoni ainakin rakastui tähän tuotteeseen ja olen iloinen puhtaammasta, raikkaamasta ihostani. Naamiota suositellaan käytettäväksi keskimäärin noin kerran viikossa.

Kivaa keskiviikkoa!

Naamiot saatu blogiyhteistyönä, mielipiteet omia. Linkit eivät mainoslinkkejä.

tiistai 15. elokuuta 2017

Bette Box elokuu.



It's Bette Box time! Miten nämä kuukaudet vilahtavat näin kauhealla vauhdilla? Just oli heinäkuun boxi syynissä ja nyt mennään jo elokuussa! En ymmärrä ollenkaan.

Elokuun boxi kertoilee, että arki edessä ja loma takana. Tämä on niin totta! Itse olisin voinut lomailla vielä hetken perheen kanssa, koska liian vähän on aikaa olla yhdessä kun arki rajoittaa sitä. Vaikka onhan arkikin tosi kivaa omalla tavallaan.

Mutta kurkataanko mitä elokuun boxi piti sisällään?


Ibero ripsentaivutin ovh. 4,90 € kpl.

Näitä tarvitaan! Kun ihmiselle on osunut alaspäin sojottavat poronripset, ripsientaivutin on suorastaan pakollinen. En ole varmaan koskaan maalannut ripsiäni ilman, että olisin taivuttanut ne ensin. Jos en taivuta, ne sojottavat alaspäin. Se on vain kylmä totuus. En ole vielä ehtinyt testata tätä taivutinta, mutta uskon toimivan ihan hyvin. Pääasia on, että taivutus pysyy eikä lösähdä samantien. Jos nämä toimivat, hinta on ainakin tosi hyvä jatkoa ajatellen. Ja kyllä jatkoon!


Nivea Intensive Care käsivoide ovh. 4,20 € / 75 ml

Luulin tätä ensin näytekooksi, kunnes infolappusesta selvisi, että tämä onkin siis ihan myyntikoko. Oh well, eihän käsivoiteiden tarvitse ollakaan mitään litran lekoja. Tämä koko kulkee kivasti mukanakin. Käsivoide itsessään on superhyvää! Nivea on yksi lempparimerkkejäni ja tämä singahti kyllä ehdottomasti suosikkilistalleni. Todella miellyttävän tuntuinen voide, joka jättää ihon superpehmeäksi. Ehdottomasti jatkoon!


Manna Kadar Prime Time -pohjustusvoide ovh. 25 $ / 2 g.

Ehdottomasti boxin eräs mielenkiintoisimmista tuotteista! Luomari/huulipunaprimerinä toimiva pohjustaja pääsee ilman muuta testiin. Itse olen primereiden suurkuluttaja, joten tämä osui ihan nappiin. Tätä myydään Manna Kadarin omilla sivuilla ja ymmärtääkseni Suomesta tätä ei saa mistään. Paitsi nyt tästä elokuun boxista. Ainoa mitä mietin tämän kohdalla on tummahko sävy, mutta luultavasti se häivyttynee ihoon ihan ok. Ehdottomasti jatkoon!


Lumene Klassikko Uudistava Yövoide ovh. 5,90 € / 50 ml.

Kotimainen Lumene on aina hyvä. Otin tämän heti käyttöön, sillä yövoiteeni sattui loppumaan just samoihin aikoihin. Tuubista plussaa ja tuoksusta kans. Voide on tosi kiva perusvoide, joka hoitaa asiansa. Yllätyin suuresti tuotteen noinkin edullisesta hinnasta. Lumenehan on nyttemmin brändätty hintavammaksi päivittäiskosmeksi, mutta hienoa että sarjalta löytyy myös näitä näinkin huokeita vaihtoehtoja. Jatkoon jatkoon!


Helein Skin, Hair & Nails kauneusravintolisä, ovh. 27 € / 60 tabl.

Hahaa, ostin juuri vastaavan tuotteen, koska hiukseni lähtevät päästä kuin viimeistä kesää. No, mutta hyvä, että tuli varastoon lisää tukankasvatuspilleriä! Tämä on aika hintava vaihtoehto versus siihen minkä hankin hiljattain ja nopealla vertailulla ainesosat olivat kutakuinkin samat, samassa suhteessa. Helein on ilmeisesti kalliimmaksi brändätty merkki jonka pakkaus puhuttelee helposti naiskuluttajia. Tämä oli mielestäni todella hyvä tuote boxissa, hyvä hyvä! Ja jatkoon tottakai!


Bonussektorilta tuli boxiin tällä kertaa Listerine Zero -suuvettä matkakoossa ja Cleanin Fresh Laundry -tuoksunäyte. Näitä hampaiden ja suun hygieniaan tarkoitettuja tuotteita on boxeissa sitkeästi, vaikka ne aiheuttavat lähes poikkeuksetta nurinaa monien tilaajien keskuudessa. Listerine on tosi hyvää suuvettä ja sen hintaista, että en koskaan raaski ostaa sitä joten ihan mukavaa, että tällainen matkakoko tuli kokeiluun. Cleanin tuoksu on entuudestaan tuttu ja tykkään tosi paljon siitä. Hyvä valinta boxiin bonukseksi.

Semmoinen boxi tällä kertaa! Itse tykkäsin boxista, hyviä tuotteita ja tulevat kaikki käyttöön. Boxin arvo oli tällä kertaa yli 60 €, johtuen ravintolisistä ja primeristä, joiden yhteisarvo on jo yli 50 €.

Sitten vain odottelemaan syyskuuta! Mitä sinä tykkäsit tästä boxista?

Bette Box saatu blogin kautta, mielipiteet omia.

maanantai 14. elokuuta 2017

Tuurihaul.


Do dii. Nyt on vuorossa monien toivoma Tuurihaul eli ostospostaus! Kun käymme Tuurissa, keskitän omat ostokseni melkeinpä poikkeuksetta kosmeosastolle. Tällä kertaa odotin eniten kosmepytinkiä, sillä kaupan laajennuksen jälkeen kiinnosti nähdä mitä kaikkea Vesku on haalinut kosmepuolelle myyntiin. Tuurin vahvuuksia kosmepuolella on aina olleet tuotteet, joita ei oikein muualta tohi Suomessa saada ja tottakai kreisihalvat hinnat.

Aloitetaanpa kuvassa näkyvillä tuotteilla. Minä olen TIGIn fani edelleen vaikka brändistä on tullut ehkä vähän sellainen Tarjoustalo-merkki. Tarkoitan tällä sitä, että se luksus joka merkillä ehkä joskus oli, on karissut pois. Tykkään kuitenkin TIGIn tuotteista tosi paljon ja ne sopivat mun hiuksilleni erinomaisesti. En voinut vastustaa mitenkään tätä shamp.+hoitsikka tarjousta, jossa nämä 750 ml:set perheekoot sai yhteensä hintaan 15,90 €. Normaalistihan nämä ovat jotain 25-30 € ja jossain jopa enemmänkin.

Kärryyn humpsahti myös Kay Pron elvytysshampoo, joka ei myöskään ollut hinnalla pilattu. Mulla on tulossa Kay Pron tuotteista juttua blogiin isomminkin ja taidan käsitellä tämän shampoon silloin siinä postauksessa. Harmitti vähän jälkeenpäin miksi en hamstrannut tämän brändin tuotteita enemmänkin Tuurista, sillä ne maksoivat siellä vain 5,95 € kpl. Kyseessä on siis kampaamobrändi ja tuotteet ovat ihan sairaan hyviä.

Neidin ostoksia pitää myös vähän vilauttaa. Hän osti itselleen Frozen -hoitoaineen ja -saippuan. Olin tosi innoissani tuosta hoitsikasta hänelle, sillä lapsille tarkoitettuja hiustenhoitoaineita on tosi vaikea löytää mistään. Meidän neidin luonnonkihara hius vaatii hoitoainetta aivan ehdottomasti tai muuten harjaaminen on ihan tuskaan toiselle.


Jos jotain Tuurista ostan paljon, niin saippuaa. Kenelle tuli yllätyksenä? :D Meillä kuluu paljon käsisaippuaa, joten täydensin vähän varastoja sillä rintamalla. Ihan tuoksujen perusteella nappailin pulloja kärryyn ja eräs vähän matkan päässä seissyt pappa katseli touhuani hieman silmät levällään. Meinasi vissiin, että mikäköhän tuon naisen diagnoosi on.

Olin tosi iloinen löytäessäni Creightonin saippuoita Tuurista! Avocado & Manteli -saippua tuoksuu ihan marsipaanille, joten nappasin sitä peräti kaksi pulloa mukaan, toisen omaan kylppäriin ja toisen Mikken kylppäriin. Bliw lähti mukaan, koska maksoi 1 euron.

Halpaa kuin saippua!


Imperial Leather on tuttu merkki lapsuudestani, jolloin ainakin meidän saunasta löytyi kyseisen merkin palasaippua. Nyttemmin sarjalle on tullut paljon muitakin saippuavaihtoehtoja myyntiin, kuten kuvasta voi todeta. Ostin nämä täysin tuoksun takia, koska molemissa se on ihan älyttömän hyvä. Tuo banaani eritoten tuoksuu niin ihanan äitelälle, että se on siinä ja tossa onko se jo ihan överi. Tuoksu tuo mieleeni lapsuuden ajan tuoksupyyhekumit, jossa mulla oli täysin tältä tuoksuva banaanikumi. Kotimainen Aisti -saippua oli edullisen hintansa ja kotimaisuuden takia napattava mukaan. Saippua tuoksuu ihanasti kesälle.


Ja jos sitten vielä pari pulloa tätä saippuaa....Creightonsin Mango & Papaya sekä Rasberry & Pomegranate ovat niin herkkuja, että heippa! Halpismerkki (?) Enlivenilta nappasin pari erilaista saippuaa kokeiluun, koska niissäkin tuoksut olivat tosi herkut.

Kaiken tämän lisäksi Mikke osti itselleen kuusi putelia Rexonaa, joten en tosiaan ole perheen ainoa saippuahamsteri. Eräänlaista hulluutta kai tämäkin. Meikkejä en ostanut yhtään, vaikka tarjolla olisi ollut NYXiä ja kaikkea muutakin. Hinnat olivat samat kuin muuallakin, joten why bother. Lumenen osastolla oli kaikki alennuksessa -40 %, mutta en oikein löytänyt sieltäkään mitään. Eiku hei, ostinhan mä sieltä yhden vaahtoputsarin! Se jäikin näistä kuvista pois. No mut, en muuta.

Vesan kemppariosasto oli yllättävän kiva, mutta jotenkin kaipaan sinne vieläkin vähän sitä mitä siellä joskus oli. Esim. vartalovoidepuoli oli tosi tosi blaa. Niveaa ja Neutrogenaa rivissä ja siinä se. Ei sillä, että niissä mitään vikaa olisi, mutta olis ollut kiva nähdä vaikka voiteita esim. Creightonsilta tai joltain muulta ei-niin-tavalliselta merkiltä.

Tämmöset ostokset tuli tehtyä, miltä vaikutti?
Oletko sinä käynyt tänä kesänä Tuurissa?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tuurissa.



Olimme noin kuukausi sitten lomareissulla Tuurissa ja Ähtärissä. Postailin instaan reissumme aikana kuvia ja siitä asti minulle on tullut toiveita Tuuri -postauksesta. Koska asiaa tuntui kertyvän reissusta niin hurjasti, päätin tehdä erikseen tänään tulevan reissupostauksen ja huomenna tulee sitten ostokset. Näistä postauksista tulee siltkin varmaan kilometrien mittaiset, vaikka kahdessa osassa tulevatkin.


Meillä oli viime vuonna välivuosi Tuurista, joten tänä vuonna sinne oli jo päästävä. Olemme käyneet Mikken kanssa Tuurissa vuodesta 2007 asti ja olemme menneet siellä sinä vuonna kihloihinkin. Tänä vuonna päätimme, että nyt on aika ottaa neitikin mukaan sillä hän alkaa olemaan jo niin iso tyttö, että reissaaminen hänen kanssaan ei ole millään muotoa hankalaa.

Kuvassa muikistelee iloinen 4-vuotias, joka on ensi kertaa elämässään hotelissa yötä. Mikken loma varmistettiin kovin myöhään joten siinä vaiheessa huoneen saaminen Tuurin Onnentähdestä oli mahdotonta. Päädyimme majoittumaan Hotelli Alavus 66 -nimiseen paikkaan, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Alavudella. Matkaa Tuuriin on vain muutama kilometri. Hotelli oli tosi siisti ja huoneen hinta oli about sama kuin Tuurissakin. Aamiainen oli ehkä vähän suppeahko ja huoneiden kylppärit olivat pieni aikamatka 80-luvulle, mutta muuten ei mitään narisemista. Todella ystävällinen henkilökunta ja kohtuu rauhallinen sijainti, vaikka keskustassa onkin. Suositellaan tosi lämpimästi jos siellä päin liikkuu ja haluaa majoittua hyvällä perusmeiningillä.





Matkamme eteni niin, että lähdimme kotoa liikkeelle aamuvarhaisella ja perille päästyämme tsekkasimme ekana kaupan. Syömisen kautta tosin. Vesan hoodit olivat muuttuneet kovastikin parin vuoden takaisesta viime visiitistämme ja pällistelimme hetken ihan turisteina, että minnes täällä nyt kuuluu mennä. Mikään kun ei ollut enää siellä missä ennen.

Uusi sisääntuloaula vetää koreudessaan (ja ehkä lievässä mauttomuudessaan) jo vertoja Las Vegasin vastaaville paikoille. Sitä tunnelmaa kai tuolla olikin nyt haettu. Yksisarviset ovat tottakai esillä, -Tuurin tunnuseläimiä kun ovat! Meidän neiti innostui yksisarvisista oikeinkin suuresti. Hänen mielestään kaupan aula oli todella fantastinen.

Pakko kyllä vähän kitistä kaupan uudistuksista. Nyt ollaan menty laajennuksissa varmaan niin pitkälle kuin kapasiteettia on riittänyt, mutta siinä samalla on vähän unohtunut käytännöllisyys ja toimivuus. Ravintoloita on ripolteltu sinne tänne ja esim. buffatyylisissä paikoissa tilat ovat surkean pienet. Kotiinlähtöpäivänä me skipattiin Tuurissa syöminen sen takia, että emme jaksaneet jonottaa 50 ihmisen jonossa ja varsinkaan kun ravintolassa ei näyttänyt olevan paikan paikkaa vapaana.

Jos ja kun laajennusta tekee tuossa mittakaavassa, olisi hyvä ottaa huomioon ravintolapalvelut. Porukka käy kaupoilla ja varmasti haluaa syödä samalla. Nyt ruokapaikat olivat jotenkin älyttömän hajallaan ja mietimmekin, että laajennusprojektissa olisi ollut järkevää keskittää ravintolat esim. samaan paikkaan food court -tyyppisesti. Turun Hansakorttelissa on tällainen ratkaisu ja se toimii hienosti. Asiakaspaikkoja ruokapaikkoihin runsaasti enemmän ja linjastot sekä maksupaikat sujuvasti toimiviksi niin, ettei ne ole kamalia pullonkauloja.

Kaupan puolella laajennus näkyi niin, että heti ensi metreillä tuli jo uupumus siihen, mitä kaikkea jää näkemättä, koska kaupassa ei ole enää järkevää kulkusuuntaa. Kaikkea on ja ihan jokapuolella ja jotenkin niin sekavan oloisesti, että melkein olisi karttaa kaivannut. Sellaisia siellä kai onkin jaossa, joten.... Me kuitenkin navigoimme ilman karttaa ja yritimme tsekata kaikki kiinnostavat osastot. Hyviä tarjouksia oli joo, mutta huomasimme ettei kyläkaupan tarjonta enää ole sellaista kreisihalpaa kuin vielä muutama vuosi sitten. Nyt alkaa olemaan brändiä brändin perään ja hinnat eivät juurikaan poikkea jo totutuista.

Saimme kuitenkin kulutettua kaupassa yli 3 tuntia, mutta suurin osa ajastahan menee siellä kulkemiseen, koska pinta-ala on niin valtava. Pitää antaa isot krediitit meidän neidille, joka jaksoi kitisemättä kulkea siellä ihmispaljoudessa mun ja isi-ihmisen kanssa. Hänellä oli mukana omaa rahaa, jolla hän sai ostaa jotain kivaa. Hänen suurena suunnitelmanaan oli ostaa Playmobileita, mutta pettymykseksemme kyläkaupan leluvalikoimiin ei kuulu laisinkaan kyseinen sarja. Onneksi kuitenkin Legoja löytyi ja sellainenhan me sitten napattiin mukaan.


Kauppareissu meni ihan hyvin siis ja matka jatkui hotellille. Kaikesta tästä laajennuksien aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta Tuuri on Tuuri. Se on aina meille rakas paikka ja varmasti käydään siellä edelleen jatkossakin. Toivon mukaan käytäntö ja mahdolliset asiakaspalautteet auttavat kehitystä eteenpäin ja nyt nämä suuressa laajennushulluudessa unohtuneet käytännön toimivuudet otetaan huomioon.





Levättyämme hetken hotellilla ja käytyämme haukkaamassa Alavuden ABC-aakkosbaarissa ruoat, suuntasimme automme nokan kohti Ähtärin eläinpuistoa. Pakko muuten mainita sen verran tuosta ABC-baarin ruoasta, että never again sitä shittiä. (Kauheeta muuten kun tämä reissurapsa alkaa saamaan narisevia piirteitä :D ) Mutta tästä on pakko kyllä vielä mainita. Ruoka on kauhean ylihinnoiteltua siihen nähden kuinka huonolaatuista se on. Itse söin vuohenjuusto-broileria, johon alunperin kuuluu jotain paholaisenhilloa. Koska mun IBS ei tykkää mistään chili-paprika-valkosipulihilloista, pyysin jättämään sen pois. En pyytänyt mitään sen tilalle, koska vuohenjuusto on ihanaa ihan sellaisenaankin. Noh, ei tullut ihan sitä mitä tilasin. Olivat sitten keittiössä päättäneet omin luvin lurauttaa vuohenjuuston päälle ruskeaa kastiketta. Siis sellaista pussiversiota, joka on niin teollinen kuin teollinen olla voi. Hyissss. Meillä oli vähän kilpajuoksu kellon kanssa, että ehtisimme Ähtäriin ennen lipun myynnin loppumista, joten en ehtinyt enkä siis voinut palauttaa annosta keittiöön. Mikke tilasi itselleen Metsästäjän(kengänpohja) leikkeleen ja kyllä sekin leikkele niin harmaalta näytti. Maksettiin ruoasta juomineen yli 40 € ja oikeasti sapetti ihan älyttömän paljon. Hirveetä moskaa! ABC-paikat dominoivat aika lailla huoltamoskeneä, joten olisiko aika panostaa vähän laatuunkin?

Mutta joo, päästiin lopulta Ähtäriin, jonka yläpuolella roikkui raskaat sadepilvet. Sinänsä sade ei haittaa, koska silloinhan eläimet liikkuvat vähän enemmän kuin suurella paahteella. Ajoitimme eläinpuistokierroksen niin, että ostimme liput varttia ennen lipunmyynnin lsulkeutumista. Puistossa saa kiertää vaikka aamuun asti vaikka portit sulkeutuvatkin lipunmyynnistä. Se ratkaisu oli mitä mainioin, sillä me saimme kiertää puiston lähestulkoon kolmistaan. Pari muuta perhettä kulki melkein samassa rytmissä meidän kanssamme, mutta useiden eläinten kohdalle osuimme ihan keskenämme.










Toinen samaa rytmiä kulkenut perhe oli tuttuja julkisuudesta -tai siis perheen vanhemmat. Osuimme muutamaan kohtaan heidän kanssaan samaan aikaan ja koska heillä näytti olevan vähän samanikäisiä lapsia kuin meidän tyttö, heitimme jotain taapero-läppää heille. Tai siis yritimme heittää. Vastakaiku oli toooosi nihkeää ja katseet vähän sellaisia, että ettekste tiedä ketä me ollaan. Meidän tyttö selitti innoissaan perheen äidille, että ollaan hotellissa yötä ja että ollaan ekaa kertaa yhdessä Ähtärissä. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut kun seurasin tilannetta vierestä. Perheen äiti ei oikein katsonut meidän tyttöä päinkään eikä juurikaan vastannut hänelle mitään. Apua. Oletpa sitten julkkis tai et, niin jos lapsi puhuu sinulle, ole hyvä ja reagoi nyt hyvänen aika jotenkin! Juteltiin Mikken kanssa, että oli jotenkin niin huvittavaa seurata tätä käyttäytymistä etenkin kun smalltalkattiin ihan vanhempina toisille vanhemmille eikä siis tosiaan juostu perässä pyytämässä mitään nimmaria ja yhteisselfieitä. Kyseessä kun ei meidän näkemyksemme mukaan edes olleet mitkään superjulkkikset vaan ihan tuttuja naamoja teeveestä. Siihen nähden käyttäytyminen oli melko diivaa. No mut, kaikkea sitä vastaan voi tullakin eläinpuistossa.

Puiston eläimet olivat kohtuullisen hyvin jalkeilla ja liikekannalla. Ainoa jota emme nähneet oli ahma. Kaikki muut karvatassut näimme ja osan vähän turhankin läheltä. Mäyräaitauksen herra mäyrä oli niin ärhäkällä tuulella, että hetken jo pelkäsimme sen tulevan pois aitauksesta! Se murisi ja juoksi pää edellä päin aitaa. Huh, taisi olla mäyrällä huono päivä.

Puiston loppupäässä oli mittavat rakennustyöt käynnissä Kiinasta saapuvia pandoja varten. Oi että, niitä palluroita on pakko päästä katsomaan joskus. Pandat tulevat olemaan järkyttävän suuri vetonaula Ähtärille ja siinä samalla lisäävän koko Etelä-Pohjanmaan matkailua. Todella hieno hanke tämä pandojen tuominen Suomeen.

Päivä oli eläinpuistokierroksen päätyttyä ollut jo aika pitkä ja kaarsimme kyläkaupan ruokapuodin kautta hotellille. Haimme ruokapuodista vähän iltaevästä, jotka sitten nautimme hotellilla. Aamulla suuntasimme aamunpalan kautta vielä yhdelle kauppakierrokselle ja sen jälkeen tivoliin.





Yksi Vesan hienoista kesätempauksista on Tivoli Sariolan laitteet maksutta kaikille alle 13-vuotiaille. Tivoli oli meille jo tuttu vapulta ja neiti menikin useaan samaan laitteeseen kuin vappuna. Ilon ja riemun määrä oli aikast rajaton kun laitteisiin sai mennä niin monta kertaa kuin halusi ja ihan kaikkiin mihin halusi. Yllättävän rohkeasti hän taas meni itse ja vilkutteli meille iloisena. En muista itse olleeni koskaan noin rohkea tuon ikäisenä.

Sää oli muuten ihanan tyypillinen Suomen kesäsää: + 11 astetta, vesisade ja pohjoistuuli. Ai että. Onneksi pakkasin lapselle mukaan hanskat, pipon ja softcell-takin. Isi-ihminen värjötteli shortseissaan ja itse kaipasin kaulahuivia.

Mutta kaikista reissun pienistä epäkohdista huolimatta, reissu oli aivan ihana ja täydellinen. Olemme melkein päivittäin muistelleet yhdessä Ähtärin eläimiä ja kaikkea muutakin mitä näimme sekä koimme Tuurissa. Kotimatkalla oli eräs pieni, hyvin väsynyt matkalainen joka nukahti välittömästi auton nokan käännyttyä kohti Turkua. Me Mikken kanssa totesimme, että vaikka reissu oli raskas fyysisesti, se oli silti tämän kesän ehdottomasti parhain. Meillä kolmella kun on aina niin älyttömän kivaa yhdessä :)

Mutta huomenna Tuuri-juttu jatkuu vielä ostospostauksen verran :) Mukavaa sunnuntaita kaikille!